Urheilun juurilla: Potkunyrkkeilijä, maailmanmestari ja opiskelija - järvenpääläinen Akseli Saurama kasvoi lajiin isänsä vanavedessä

Järvenpään Kehäkarhujen potkunyrkkeilyn edustaja, 25-vuotias tuore maailmanmestari Akseli Saurama, tasapainoilee opiskelun, työn ja urheilun välillä arjessaan. Helsingin yliopistossa opettajaksi opiskeleva Saurama on tehnyt nimestään tutun Järvenpään Kehäkarhuissa, mutta hänen päivänsä eivät rajoitu pelkästään treenien ja otteluiden maailmaan.

Akseli ei vain potkaise voittoja, vaan hän myös kertoo tarinaa sitkeydestä, itsensä voittamisesta ja luottamuksesta omiin vahvuuksiinsa. Tässä artikkelissa avataan Akseli Sauraman polkua potkunyrkkeilyn huipulle, paljastaen samalla hänen näkemyksiään harjoittelusta, kilpailemisesta ja elämästä yleisesti. Hän on nuori mies, joka ei ainoastaan astu kehään vastustajiaan vastaan, vaan myös omien unelmiensa puolesta.

 

Minkälaisena muistat omat ensimmäiset muistosi liikunnan parissa?

”Tiettyjä muistoja ja kokemuksia minulla on liittyen Järvenpään Kehäkarhuihin. Valmentajani, isäni Juha Saurama, on yksi seuran perustajista, ja he perustivat seuran vuonna 1996, muutama vuosi ennen syntymääni vuonna 1998. Olen kasvanut käytännössä siellä salilla, koska isäni on ollut yksi seuran keskeisistä hahmoista.

Ensimmäiset muistoni liittyvät siihen, kun olin vielä aika pieni, varmaan siinä leikki-iässä. Olemme veljeni kanssa leikkineet ja samalla vähän treenanneet siellä. Muistan, miten isäni on pitänyt meille pistehanskoja ja opettanut perusteita. Sitten olemme jatkaneet leikkimistä ja nauttineet siitä hetkestä. Tämä paikka on kasvanut minulle toiseksi kodiksi. Järvenpään Kehäkarhut on yhteisö, joka herättää lämpimiä muistoja, ja se on vaikuttanut vahvasti elämääni. On hienoa, miten seurasta on tullut osa identiteettiäni, ja ensimmäiset muistot sieltä ovat kuin aarteita, jotka kantavat menneestä aina tähän päivään.”

Miten olet aloittanut oman lajisi? Milloin tuli se ajatus, että potkunyrkkeilyyn haluan panostaa?

"Olen ollut Järvenpään Kehäkarhuissa ihan alusta lähtien ja kasvanut siellä. Toki kokeilin muita lajeja nuorena, kävin luistelukoulussa ja harrastin jalkapalloa ala-asteella vuoden verran. Mutta ne eivät silloin sytyttäneet intohimoa, en ollut niistä niin innostunut. Sitten tuli vaihe, jolloin kokeilin yleisurheilua, erityisesti keihäänheittoa. Treenasin sitä aika paljon, mutta jossain vaiheessa kävin samanaikaisesti myös potkunyrkkeily- ja nyrkkeilytreeneissä. Muistan sen hetken, kun isä sanoi automatkalla, että meillä ei riitä aika ja resurssit molempiin lajeihin, ja että nyt pitää valita. Silloin päätin, että haluan keskittyä kamppailulajeihin, vaikka se olikin vaikea päätös."

Onko sinulla ollut mentoria tai esikuvaa, joka on vaikuttanut merkittävästi uraasi?

”Olen aina vain tykännyt treenata ja kehittyä lajissani. Kilpailuissakin olen lähtenyt mukaan enemmän sen takia, että nautin treenaamisesta, ja kilpaileminen tuli luonnollisena osana sitä kasvupolkua. En ole koskaan tuntenut tarvetta asettaa ketään tiettyä urheilijaa tai henkilöä esikuvakseni, vaan olen tehnyt omat juttuni ja nauttinut matkasta. Isäni Juha Saurama on ollut minulle yksi tärkeimmistä tukipilareista ja mentoreista. Vaikka meillä onkin iso valmentajajoukko kilpailijoiden ympärillä – ehkä 5 tai 6 valmentajaa – Juhan kanssa on erityinen yhteys, sillä hän on myös isäni. Se luo omanlaisensa siteen.

Olemme onnistuneet isäni kanssa jakamaan treenimaailman ja muun elämän tasapainoisesti. Treenikavereiden kanssa meillä on vahva yhteys, ja keskitymme treeneissä täysin harjoitteluun. Olemme oppineet lukemaan toistemme eleitä ja ilmeitä, mikä tekee yhteistyöstämme sujuvaa. Tuntuu, että olemme hyvä tiimi, ja toivon, että voimme jatkaa menestyksekästä yhteistyötä tulevaisuudessa.”

Kuka/ketkä on ollut sinulle suurin tuki urasi alkuajoilta tähän päivään?

”Nuorempana ja ehkä vieläkin, treenikaverit ovat olleet todella merkittäviä. Treenikavereiden kanssa on kehkeytynyt vahvoja ystävyyssuhteita, ja meillä on aina ollut todella hyvä meininki treeneissä. Treenikaverit ovat kuin toinen perhe, ja se yhteisöllisyys on aina ollut tärkeää. Joskus aiemmin saattoi tulla tunne, että haluaisi tehdä jotain muuta elämällä, mutta yleensä huomasin, että silloin treeniyhteisössä ei ollut niin hyvä ja luottavainen fiilis. Jälkikäteen on tullut huomattua, että silloin kun treeneissä on hyvä ilmapiiri ja luottamusta, kaikki sujuu paremmin.

Lajiin liittyen pidän erityisesti siitä, että siinä on vauhtia. Vaikka saan itsekin osumia ja lyöntejä, se ei hetkauta niin paljon. Päinvastoin, se innostaa jatkamaan ja kehittymään. Tärkeintä onkin se, että vaikka välillä ottaa itse vastaan iskuja, se ei heilauta innostusta ja motivaatiota, vaan pikemminkin lisää halua jatkaa eteenpäin kovempaa.”

 

Millaisia uhrauksia olet joutunut tekemään oman urasi eteen erityisesti nuorena, ja miten ne ovat vaikuttaneet elämääsi kokonaisuutena?

”Kun olin lukiossa toisen vuoden lopulla ja kesäloma alkoi, samanaikaisesti koitti nuorten maailmanmestaruuskilpailut Irlannissa. Isäni ja muiden valmentajien kanssa pohdimme, miten sovittaisin yhteen valmistautumisen näihin kilpailuihin ja ylioppilaskirjoitukset, jotka olivat alkamassa syksyllä kolmannella vuodella. Keskustelimme siitä, kannattaisiko minun lukea ylioppilaskirjoituksia vai keskittyä täysillä harjoitteluun.

Muutaman vuoden takaiset päätökset opiskelun ja treenaamisen suhteen olivat merkittäviä. Muistan pohtineeni, pitäisikö minun lähteä opiskelemaan korkeakouluun vai jatkaa treenaamista. Armeijan jälkeen minulla oli hetken työpaikka, ja silloin mietin vakavasti opiskelun ja treenaamisen yhdistämistä. Useiden harkintaprosessien jälkeen päädyin siihen, että treenaaminen tuntui oikeammalta vaihtoehdolta.

Muutama vuosi meni niin, että keskityin harjoitteluun ja tein satunnaisesti töitä. Viime keväänä päätin kuitenkin hakea Helsingin yliopistoon. Tämä päätös oli henkisesti kasvattava ja antoi minulle luottamusta siihen, että voin yhdistää opiskelun ja treenaamisen. Nuorempana saattoi tuntua mahdottomalta, että pystyisin käymään yliopistossa ja treenaamaan samanaikaisesti. Kuitenkin huomasin, että se on täysin mahdollista ja että aikaa siihen kyllä riittää."

Oletko kohdannut suurempia vastoinkäymisiä urasi aikana ja miten olet käsitellyt niitä?

”Vuonna 2021 muistan selvästi, kun voitin ammattilaisten maailmanmestaruuden, mutta muutama kuukausi myöhemmin osallistuin amatöörien maailmanmestaruuskilpailuihin Italiaan. Vaikka en ollut ehkä ennakkosuosikki, monet odottivat minun voittavan. Kuitenkin hävisin semifinaalissa kazakstanilaiselle, joka lopulta voitti koko mestaruuden. Ottelussa en ollut oma itseni, alisuoritin ja olin pettynyt itseeni. Hetken mietin jopa hanskojen naulaamista ja uran lopettamista, mutta valmentajan kanssa keskusteltuani päätimme jatkaa.

Vastoinkäymiset ja tappiot ovat osa lajin luonnetta, ja niistä oppii paljon. Sen sijaan, että keskittyisin siihen, mitä tein väärin, pyrimme vahvistamaan omia vahvuuksiani. Tavoitteena on kehittää omaa työskentelyä ja vahvuuksia niin hyviksi, että pystyn voittamaan ottelut omilla vahvuuksillani, riippumatta vastustajasta. Tämä on meidän seurassamme vahvasti painotettu linja – kehittää itseään jatkuvasti ja voittaa omilla vahvuuksillaan.”

Mitkä ovat olleet urasi merkittävimpiä hetkiä?

”Ehkä merkittävin hetki potkunyrkkeilyn saralta oli vuonna 2012, kun osallistuin nuorten MM-kilpailuihin ja sain hopeaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun kilpailin arvokilpailuissa, ja se innosti minua valtavasti. Toisena merkittävänä hetkenä mainittakoon viime vuoden Euroopan mestaruus ja tämän vuoden maailmanmestaruus. erityisen ikimuistoista oli vuonna 2021, kun Järvenpäässä, kotikaupungissani, ottelin ammattilaisten maailmanmestaruudesta. Kävelykadulle oli rakennettu katsomot, ja tutut kasvot ympärillä tekivät siitä ikimuistoisen kokemuksen.

Hauska tilanne kilpailu-urani alkuvaiheista. Kun aloitin kilpailemisen nyrkkeilyssä, junioritoiminta ei ollut vielä suuressa roolissa. Ensimmäisen kilpailuni jälkeen isäni sanoi, että kyseessä olivat vain pienet kilpailut. Voitin otteluni, ja yllätyksenä minulle ilmoitettiin, että olin juniorisarjan suomenmestari. Tämä oli hauska tilanne, ja myöhemmin aikuisena kysyin isältä, miksi hän laittoi minut suoraan SM-kisoihin ensimmäisellä ottelulla. Hän vastasi luottaneensa siihen, että voitan sen, ja näin se tapahtui.”

Mitä kaikkea on menestyksesi taustalla?

"Itse olen yleensä noudattanut saamiani harjoitusohjelmia, jotka laaditaan noin 2–3 kuukauden päähän. Kurinalaisuus on tässä keskeistä, ja harjoitusohjelmien tarkka noudattaminen on välttämätöntä. Kurinalaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että harjoitellaan hampaat irvessä. Päinvastoin, huomaamme treenikavereiden ja valmentajien kanssa, että positiivinen asenne ja rento ilmapiiri ovat avainasemassa. Positiivinen asenne buustaa hyvää fiilistä ja edesauttaa onnistumisia. Vapaa-ajalla kisojen ulkopuolella vietämme aikaa porukassa, vitsailemme ja nautimme hyvästä ilmapiiristä. Uskon, että tämä positiivinen asenne ja hyvä ilmapiiri ovat salainen aseemme menestyksen takana.”

 

Paljasta salainen asia itsestäsi!

”Tänä syksynä valmistautuessani potkunyrkkeilyn MM-kilpailuihin, jotka oli marraskuussa, jouduin pudottamaan painoa. Tämä ei ole uusi tilanne, sillä aikaisemmin olen pudottanut merkittäviä painoja esimerkiksi syyskuussa maailmancupin osakilpailua varten. Koko prosessi alkoi kesällä, ja tavoitteena oli pudottaa painoa ennen syyskuuta.

Olin pidättäytynyt makeasta pitkään, mutta eräänä päivänä teki kovasti mieli jäätelöä. Niinpä päätin antaa periksi houkutukselle ja ostin jäätelöä. Illalla söin sen purkista normaalin aterian päätteeksi. Seuraavana aamuna pelkäsin, että painoni olisi noussut paljon, mutta yllättäen se oli laskenut puoli kiloa. Tästä tuli hauska huomio siitä, kuinka painonhallinta voi olla joskus arvaamatonta ja miten pienetkin asiat voivat vaikuttaa siihen. Päädyin jopa leikkisästi pohtimaan, oliko jäätelö salainen aseeni painonpudotuksessa, kun kisoihin valmistauduttiin.”

 

Saurama heittää haasteen, johon tarvitset vain hyppynarun välineeksi! Sauraman haaste julkaistaan maanantaina 1.1.2024, joten ota Urheilugaalan sosiaalisen median kanavat haltuun ja pysy kuulolla! Osallistu koko kansan haasteeseen Instagramissa tai Facebookissa ja tägää @urheilugaala. Haasteeseen on aikaa osallistua viikon ajan ja osallistujien kesken arvotaan katsomolippuja 11. tammikuuta juhlittavaan Urheilugaalaan