Janne Ahonen, Esko Rechardt ja Heli Rantanen

Esko Rechardt (s. 1958)

Esko Rechardt purjehti itsensä lähes kotivesillä historiaan urheilumuotonsa ensimmäisenä suomalaisena olympiavoittajana.

Vuoden 1980 Moskovan olympiakisojen purjehduskilpailut järjestettiin Suomenlahden rannalla, Tallinnan Piritassa. Esko Rechardtin saavuttama Finnjollan kultamitali istuu hyvin suomalaiseen purjehdushistoriaan, sillä oman nimikkoluokkamme ensimmäiset olympiamitalit jaettiin Helsingissä 1952. Tallinnan vesillä Rechardt otti olympiaregatan johtopaikan toisessa lähdössä ja saattoi viimeisessä lähdössä varmistella kultamitalin rauhassa.

Diplomi-insinööriksi opiskellut Esko Rechardt kunnostautui työurallaan siltarakentamisessa mutta käytti purjehdusosaamistaan myös päätoimisesti toimiessaan Suomen Purjehtijaliiton valmennuspäällikkönä vuosina 2009–2012, jolloin suomalaispurjehtijat ottivat kaksi mitalia Lontoon olympiakisoissa.

Vuonna 2009 Esko Rechardtille myönnettiin Pro Urheilu -tunnustuspalkinto.

Heli Rantanen (s. 1970)

Heli Rantanen voitti ikimuistoisesti keihäänheiton olympiakultaa Atlantassa 1996. Ensimmäisellä heitolla repäisty 67,94 m teki hänestä Pohjoismaiden ensimmäisen yleisurheilun naispuolisen olympiavoittajan.

Rantanen edusti lähes koko uransa ajan synnyinkuntansa urheiluseuraa Lammin Säkiää. Hän kilpaili urallaan kahdeksan kertaa arvokisoissa vuosina 1990–1998. Mitali oli lähellä jo Göteborgin MM-kisoissa 1995, jolloin Rantanen jäi neljänneksi vain 12 cm pronssista jääneenä. Uran kiistaton kruunu osui vuodelle 1996, kun Atlantasta tarttui mukaan olympiakullan lisäksi oma ennätys ja myöhemmin samana vuonna valinta Vuoden urheilijaksi. Heli Rantanen on myös edelleen ainoa olympiakullan voittanut suomalainen naisyleisurheilija.

Valmentaja Esko Papinaho oli nostamassa Rantasta kansalliselle huipulle, ja viimeisen silauksen maailman parhaaksi suoritti legendaarinen Leo Pusa. Myös Rantanen itse on toiminut urheilu-uransa jälkeen keihäsvalmentajana.

Janne Ahonen (s. 1977)

Janne Ahonen on mäkihypyn kiistaton legenda ja yksi lajin kaikkien aikojen suurimmista nimistä. Hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon ennätykselliset viisi kertaa ja juhli maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa kahdesti.

Jo 16-vuotiaana ensimmäisen maailmancupin osakilpailunsa voittanut Ahonen oli uransa huipulla maailman paras mäkihyppääjä. Hän keräsi yhteensä 36 maailmancupin osakilpailuvoittoa, viisi maailmanmestaruutta sekä lukuisia himmeämpiä mitaleita MM- ja olympiatasolla. Myös olympiavoitto oli tuskallisen lähellä: Ahonen kuului Suomen joukkueeseen, joka hävisi kultamitalin Saksalle 0,1 pisteellä eli pienimmällä mahdollisella erolla Salt Lake Cityssä 2002.

Ahosen ura mäkihypyn huipulla oli loisteliaisuutensa lisäksi myös poikkeuksellisen pitkä. Ensimmäisen ja viimeisen maailmancup-kilpailun välille kertyi kokonaista 26 vuotta. Ahosen urasta kaiken oleellisen tiivistää hänen mäkihyppyhullulta kansalta saamansa lempinimi Kuningaskotka.